Otsikko: Kristus
ja Alankomaat (2)
Viestejä yhteensä: 28 Keskustelu aloitettu: 31.08.2007 14:33 Viimeisin viesti: 31.08.2007 20:20
En odota,että
kukaan saisi tolkkua kirjoittamastani palstasta. Mutta toivon että se
innostaa ja edes vähän auttaa tutustumaan Alankomaiden vaiheisiin.
Etenkin siinä vaiheessa, kun Kristuksen evankeliumi uudella tavalla tuota kansaa kosketti uskonpuhdistuksen aikaan, tuon maan historia on todella mielenkiintoista ja kertoo Jumalan ihmeellisestä johdatukesta kansojen vaiheissa. Ei meidän siis tarvitse hätääntyä tänään, vaikka myrskyää. Taivashan on meren yllä, hallitsija sen. Jatkan tällä palstalla sen miettimistä, miksi tuo kansa on nyt niin suurin joukoin kääntämässä selkänsä Jumalalle. Kerron ensin Willem I Oranialaisen murhasta. Aihe on erittäin julma, joten voit huoleti jättää lukematta tekstit, joissa on alussa varoituksena sana BALTHASAR
Willemin
murhaaja oli määrätietoinen ja pitkäjänteinen hankkeessaan.
Ranskalainen Balthasar Gérard (1557-84) syntyi 11 henkiseen katoliseen perheeseen. Mutta ehkä uskonnon sijasta häntä innoitti syvä rakkaus ja kunnioitus kuningas Filip II kohtaan. Hänen mielestään Willem oli pettänyt kuninkaansa, ja kun Filip II lupasi 1581 valtaisan 25,000 kruunun palkkion tämän surmaamisesta, Gérard näki tilaisuutensa tulleen. Gérard liittyi Luxembourgin armeijaan,jota johti Peter Ernst I von Mansfeld-Vorderort. Hän toivoi, että pääsisi taistelutilanteessa lähelle Willemiä. Kahden vuoden turhan odottelun jälkeen hän muutti suunnitelmaansa. Gérard lähti Luxembourgista ja meni Trieren jesuiittojen puheille. Itse katolinen kuningas oli sanonut, että Willem on "kristinuskoa vaivaava syöpäläinen, ihmiskunnan vihollinen" joka on surmattava.
Jesuiitat
kuuntelivat hänen suunnitelmiaan ja neuvoivat häntä eteenpäin Parman prinssin
luo.
Myös fransiskaanit ovat murhassa mukana. Isä Grey auttoi Gérardia Tournaissa ja tämä jätti sinne luostariin Parman prinssille laatimansa Willemiä koskevan kirjeen kopion. Prinssi antoi Christoffel d' Assonleville tehtäväksi auttaa Gérardia ja ovela murhasuunnitelma kirjoitettiin oikein sulkakynällä paperille 11.4.1584 Vilpittömästi asiaansa uskova Gérard oli aikamoisten roistojen parissa. Kohteliaasti käyttäytyen hän pyysi 50 kruunua hankkeeseensa, mutta ei saanut Parman prinssiltä edes sitä.
Sunnuntaina, 8.
heinäkuuta Gérard seisoskeli Willemin asunnon sisäänkåäynnin luona katsellen
ovia, ikkunoita ja portaita. Vartija tuli epäluuloiseksi ja kysyi, mitä hän
siellä tekee.
Gérard vastasi, ettei köyhänä ilman kenkiä ja huonoissa vaatteissaan kehtaa mennä vastapäätä olevaan kirkkoon sisälle. Komeasti aseistettu vartija sääli köyhää, ja antoi tälle 50 kruunua. Näillä rahoilla Gérard osti eräältä sotilaalta pitkän tinkimisen jälkeen kaksi pistoolia. Kerrotaan, että kun tämä sotilas sitten kuuli, mitä näillä 50 kruunun pistooleilla oli tehty, hän teki itsemurhan.
Heinäkuun 10
Willem nousi seurueineen portaita toiseen kerrokseen, kun vanha welshiläinen
kapteeni, Roger Williams, polvistui hänen eteensä jossain asiassa.
Willem asetti ystävällisesti kätensä miehen pään päälle. Juuri silloin Gérard hyppäsi esiin varjosta ja ampui kolme laukausta Willemin rintaan. Tämä lyyhistyi siihen paikkaan, ja hänen sisarensa, joka polvistui verta vuotavan Willemin vierelle kertoo tämän viimeisten sanojen olleen "Mon Dieu, ayez pitié de moi et de mon pauvre peuple" Jumalani, armahda minua ja onnetonta kansaani Luotien jättämät jäljet ovat yhä nähtävissä Willemin murhapaikalla Delftin Princenhofissa.
Alkuperäisen
suunnitelman mukaan, Gérard oli paennut sivuovesta ja juoksi karkuun kapeaa
kujaa. Willemin eteen polvistunut Roger Williams (1540-95) ajoi häntä takaa.
Gérard oli juuri nousemassa ramppia ja hyppäämässä vallihautaan, jonka vedessä häntä odotti "uimarenkaana" ilmalla täytetty siannahka. Silloin hän kompastui juoksussaan roskakasaan, ja takaa-ajajat olivat oitis hänen päällään Roger ensimmäisenä. Tämä Roger muuten ansioitui myöhemmin sotilasuralla ja aateloitiin. Pidän tästä kaverista itse sen tähden, että hän taisteli Ranskan hugenottien puolella. (Sanotaan, että Shakespearen Henri V näytelmän hahmo Fluellen perustuu tähän Roger Williamsiin.)
Willem I
Oranialainen haudattiin Delftin "uuteen kirkkoon" (Nieuwe Kerk),
jossa on hänelle 1623 tehty komea hautamuistomerkkinsä.
Orania-Nassau suvun aateliset ja kaikki Alankomaiden hallitsijat on siitä lähtien haudattu tähän kirkkoon, Alankomaiden itsenäisyyden isän läheisyyteen. Ainoa poikkeus on Englannin ja Skotlannin kuningas Wilhelm III, joka on haudattu Westminster Abbeyhn. MikkoL: on muuten melkoinen rakennus http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/94/Delft_Nieuwe_Kerk_%28High_res%29.jpg
Gérardia
vietiin nyt isolla joukolla ja hänelle sanottiin
"petturi!" "En minä ole petturi vaan herrani uskollinen palvelija" "Minkä herran?" "Herrani ja käskijäni, espanjan Kuninkaan" Iskujen ja potkujen ja huutojen keskellä Gérard ensin luuli, että Willem oli vielä elossa ja sanoi "kirottu se käsi, joka ampui ohi" Mutta kun hänet tuotiin sitten viranomaisten eteen, hän ymmärsi onnistuneensa, ja ilahtui "Daavidin tavoin olen lyönyt Goljatin!" Vakaumuksellinen valtionmiehen murhaaja säilytti mielensä tyyneyden karuun kuolemaansa asti kestäen kidutukset ja teloituksen. Filip II antoi luvatut 25.000 kruunua hänen perheelleen ja nykyään hänen syntymäkaupungissaan on hänen kunniakseen katu Rue Gérard.
BALTHASAR
Tuomarit antoivat murhasta kiinniotetulle Gérardille kovan tuomion, joka oli julma keskiajankin mittapuiden mukaan. Hänen oikea kätensä poltettaisiin ensin olkapäätä myöten tulisilla raudoilla. Lihaksia kiskottaisiin irti hänen luistaan kuudesta eri kohtaa pihdeillä. Hänen toinen kätensä ja jalkansa hakattaisiin irti ja hänen suolensa ja mahalaukkunsa otettaisiin ulos kun hän vielä elää. Hänen sydämensä leikattaisiin kehosta ja viskattaisiin hänen kasvoilleen. Lopuksi hänen päänsä hakattaisiin irti.
BALTHASAR
Näin tuomittuna Gérard vietiin Delftin vankilaan. Samana yönä hänet ripustettiin siellä pylvääseen ja ruoskittiin rajusti. Haavoihin pantiin hunajaa, ja kidutuskammioon tuotiin vuohi nuolemaan hunajaa karhealla kielellään. Eläin oli armollisempi kuin ihminen, eikä vuohi suostunut nuolemaan ihmisen vereen sekaantunutta hunajaa. Vangitsijat keksivät muita kidutuksia ja sitoivat lopuksi yötä Gérardin käsistä ja jaloista kuin palloksi, niin ettei tämä pystynyt nukkumaan.
BALTHASAR
Kolmen päivän ajan Gérardia kidutettiin kaikin mahdollisin keinoin, mitä ihminen vain keksii. Hänet ripustettiin roikkumaan kädet selän taakse sidottuina ja isoihin varpaisiin sidottiin 136 kg painavat painot puolen tunnin ajaksi. Tämän jälkeen Gérardin jalkoihin pantiin öljyllä voidellut koiran nahoista tehdyt jalkineet, jotka olivat kaksi sormea lyhyemmät kuin hänen jalkateränsä. Jalat vietiin lähelle tulta ja jalkineiden nahan kuivuessa se kutistui ja murskasi Gérardin jalkaterät. Jalkineet otettiin pois ja niiden mukana jaloista irtosi paljon palanutta ihoa. Kainaloihin painettiin nyt kuumilla raudoilla. Hänen ylleen puettiin alkoholilla kasteltu paita ja palavaa sian rasvaa valettiin hänen päälleen. Lopuksi kerrotaan, että hänen käsiensä ja runneltujen jalkojensa kynsien alle lyötiin nauloja. Näiden kidutusten jälkeen, jotka Gérard kesti miehuullisesti ja tyynesti, hänet vietiin teloitettavaksi tuomarien antaman julman rangaistuksen mukaan.
MikkoL:
wikipediasta ottamani kuvaus perustuu kirjaan Lisa Jardine: The Awful End of William the Silent: The First Assassination of A Head of State With A Handgun: London: HarperCollins: 2005
Niin, Kaarle V
poika, mahtava kuningas Filip II taisteli Alankomaissa Kristuksen
evankeliumia vastaan, mutta Jumalan ihmeellinen johdatus esti häntä
onnistumasta siinä.
Käännän suoraan wikipediasta asiantuntevan kirjoittajan viimeisen lauseen tästä Kristuksen asian kannalta niin keskeisestä hallitsijasta: "Roomalais-katolisen kirkon puolustaminen ja protestantismin torjuminen ja tuhoaminen oli hänen tärkeimpiä tavoitteitaan. Hän ei täysin onnistunut tässä, Englanti irtautui Marian kuoltua, Pyhä roomalainen keisarikunta pysyi osin protestanttisena, Hollannissa taistelu jatkui. Mutta hän esti protestantismia saamasta otteen Espanjassa ja Portugalissa ja Uuden Maailman kolonioissa, valloitti ja palautti katolisuuden takaisin Alankomaiden eteläosiin ja pakotti Ranskan kuninkaan hylkäämään protestantismin."
MikkoL: http://en.wikipedia.org/wiki/Philip_II_of_Spain#Legacy
Alankomaiden
historiassa kutsutaan 1600-lukua etenkin sen itsenäistymisen jälkeen
"Hollannin kulta-ajaksi".
Leimaa-antava tälle ajalle oli pohjoisten eli protestanttisten provinssien nousu kansainvälisen kaupan huipulle sen kauppalaivaston ja merkantiilisen talouden avulla. Amsterdam nousi maailman huipulle Lontoon sijasta ja Alankomaiden koloniat kasvoivat aina kauko-Itää myöten. Myös eteläiset provinssit vapautuivat Espanjan vallasta Westfalenin rauhassa, mutta näiden katolisten alueiden historia kulki hiljaisempaa polkua kuin pohjoisen.
Koska yhteistä
kuningasta ei oikein tahtonut löytyä tasavaltainen valtiomuoto tuntui sopivan
paremmin voimakkaaksi kasvaneelle keskiluokalle.
Kun ajatellaan Alankomaiden nykyistä tilannetta on tärkeä pitää mielessä, miten itsenäistymisestä alkaen, ja jo sitä ennen, tuo maa on ollut kuin monista eri alueista koottu tilkkutäkki. Oranialaiset kuninkaat ja kuningattaret eivät Willem III jälkeen yrittäneet luoda itsevaltiutta ja eri alueilta koottu raati, valtiota johtanut neuvosto, säilytti maan toisaalta hallinnollisesti hajanaisen mutta toisaalta sisäisesti aika yhtenäisen rakenteen.
Hollantilaiset
laivat pyörittivät kauppaa suurilla maailman merillä, Espanjan ja Portugalin
siirtomaat olivat osittain tulleet sen haltuun ja maa oli kohta uskomattoman
vauras.
Maassa oli niin paljon työtä että se houkutteli muualta Euroopasta ja siirtomaista työläisiä ja maahanmuuttaneita. Näiden lukumäärä Antwerpenissä oli suurempi kuin syntyperäisten hollantilaisten. Alankomaat on siis jo 1600-luvulla ollut suvaitsevainen ja monikulttuurinen maa, teema, josta Suomessa nykyään on ruvettu keskustelemaan hyvin pienen kotimaahamme sallitun muuton seurauksena.)
Luulen tältä
taustalta nyt löytäneeni selityksen, miksi hollantilaiset niin suurin joukoin
ovat eronneet kirkosta.
Selitys ei ole aivan yksinkertainen, se juontaa juurensa jo Willem I Oranialaisen aikoihin ja avainsana on hollanniksi "Verzuiling"
Alankomaat on
valtiolliselta ja yhteiskunnalliselta rakenteeltaan kuin Euroopan
pienoiskuva. Pienellä alueella paljon ihmisiä, jotka ovat keskenään hyvin
erilaisista taustoista tulevia ja edustavat erilaisia kieliryhmiä ja
kulttuureita.
Hollannin vastakohtia ovat tässä suhteessa Pohjoismaat, etenkin melko monoliittiset Ruotsi, Suomi, Norja ja Islanti, joissa on kussakin yksi poliittinen valtiorakennelma, yhtä kieltä murteineen puhuva kansa ja varsin yhtenäinen historia ja kulttuuri. (Siis kussakin omansa) Minusta Alankomaiden historia ei ole muokannut ihmisistä ja valtiosta tuollaista, vaan sen asukkaat ovat muokanneet sen historian ja valtiomuodon tuollaiseksi. Juuret ovat syvällä ja kaukana friisiläisten, hollantilaisten, flandersilaisten, fleemiläisten, brabanttilaisten.... juurissa
sanaa zuil,
pilari, käytetään kuvaamaan modernin Alankomaiden yhteiskunnan erityistä
rakennetta.
kyseessä on apartheid ilman rotusyrjintää, toisistaan erillään oleminen. 1900-luvun kuluessa muotoutuneeseen yhteiskuntaan kuuluu uskonnon (jonkin verran myös politiikan ympärille) muodostettuja pilareita, jotka elävät melko täysin omaa elämäänsä. Näillä "pilareilla" on omat sosiaaliset organisaationsa, poliittiset puolueensa, ammattijärjestönsä, koulunsa, sanomalehtensä, rakennusfirmansa, sairaalansa, yliopistonsa, urheilujärjestönsä, tietysti myös kirkkonsa ja hautausmaansa. pilarit elävät omaa elämäänsä häiritsemättä toisen pilarin porukoita, apartheit ilman rasismia (muuten "apartheid" on buurien Hollanista etelä-Afrikkaan aikoinaan tuoma sana)
1900-luvun
alkupuolella siis Alankomaiden perinteinen sisäinen tilkkutäkkimäisyys oli
saanut muodon pilareissa.
Kolme tärkeintä pilaria olivat katoliset, protestantit (konservatiivit) sekä sosiaali-demokraatit (liberaali protestantit, ateistit). Järjestelmän loi 1800-luvun loppupuolella Anti-Revolutionaire Partij, ARP, joka korosti eri ihmisryhmien suvereenisuutta valtion sisällä. Tämä segregointi, pilareihin sitoutuminen, antaa valtion keskushallinnolle mahdollisuuden erittäin vapaamieliseen ja mahdollisimman vähän kansalaisten oikeuksia rajoittavan hallintotavan. toisistaan hyvin erilaiset ryhmät hoitavat asiat lähes autonomisesti itse keskuudessaan, hyväksyen toinen toisensa ja ilman tarvetta alkaa kääntää muiden pilarien väkeä omansa kaltaiseksi.
ARP puolueen
ohjelma lähti protestanttien parista, jotka halusivat luoda Alankomaiden
sisään Jumalaa pelkäävän, kristillisiä arvoja kunnioittavan yhteisön ja suoda
sille ulkonaisesti suojattu ja rauhallinen elintila.
Vaikka puolueen kannatus ei ole koskaan noussut kovin suureksi, sen ohjelma omaksuttiin Alankomaissa ja toteutettiin muiden ryhmien omaksuessa sen idean. Tämä on tietysti hyvin pikaisesti hahmoteltu kuvio erittäin isosta valtiollisen elämän ja politiikan kuviosta. Mutta mielestäni tässä on avain Alankomaiden nykyisen tilanteen ymmärtämiseen. Sillä on oma merkityksensä myös meille suomalaisille kristityille aikamme elämää ja kirkkoa arvioidessamme.
Ajatukseni on
seuraava:
eivät hollantilaiset ole sen jumalattomampia tai sekulaarimpia kuin suomalaiset tai ranskalaiset. Sama 1960 ja -70 luvun radikalismi ravisteli Amsterdamia kuin Pariisia ja Helsingin vanhaa ylioppilastaloakin. Kokonainen sukupolvi, toisen maailmansodan jälkeinen toinen sukupolvi, radikalisoitui ja alkoi sanoutua irti isien ja äitien ja isovanhempien maailmankuvasta ja kristillisestä uskosta. Näinhän tapahtui Suomessakin.
Ero on
yhteiskunnan perusrakenteiden voimassa yksilön elämässä.
Alankomaissa oli totuttu pilareihin ja niiden mukana tulevaan suhteellisuuteen. Nuo uskovat noin ja kuuluvat protestanttien pilariin, me uskomme näin ja kuulumme demareiden pilariin. Kuuluminen ei ollut niin suuri juttu kuin toisenlaisessa, monoliittisessa yhteiskunnassa, jossa enemmistö kuuluu samaan kirkkoon, käy samoja kouluja ja yliopistoja, lukee samoja lehtiä ja katselee samaa televisiota. Pohjoismaiden valtiorakenne ja pitkät juuret omaava kansallinen aika homogeeninen perinne pitää perinteisiä instituutioita ja kirkkoa paremmin kasassa kuin Alankomaiden sisäisesti jo kauan hyvin pitkälle eriytynyt järjestelmä.
Tämä on
tietysti eräässä mielessä aika lohduton analyysi.
Hollantilaiset kääntävät selkänsä Kristukselle ja luopuvat kirkosta, koska se on niin helppoa ja luonnollista. Suomalaiset tekisivät samoin, mutta perinteen paine, yhteiskunnan paine ja lähiympäristön paine pitävät heitä lujemmin kiinni ikivanhoissa instituutioissa, asenteissa, uskomuksissa ja myös kirkossa. Elävien kristittyjen, sellaisten jotka tahtovat antaa koko elämänsä Jeesuksen johtoon, ei ole laskettavissa tilastoissa, Jumalan kiitos. Mutta eppäilen vahvasti, että Hollannissa heitä saattaisi olla jopa enemmän kuin yli 80% kirkkoon kuuluvassa Suomen kansassa.
Verzuiling
merkitsee tietysti sitä, että keskushallinto on neutraali ja pysyttelee
erossa pilareille ominaisista perusrakennelmista.
Toisin sanoen uskonnollisilla ja poliittisia ideologioita edustavilla ryhmillä on vähemmän sanottavaa valtion korkeimman tason neuvotteluissa, joissa eri eturyhmät ovat tasa-arvoisia. Tästä mielestäni tulee ymmärrettäväksi Alankomaiden voimakas liberalismi, valtion lempeä ja kaikenlaisia erilaisia ilmiöitä hyväksyvä lainsäädäntö ja politiikka. Joku haluaa kuolla tai surmata kovasti kärsivän omaisensa, ok. Joku haluaa polttaa marihuanaa, polttakoon. Samaa sukupuolta olevien parien suhteen virallistaminen on ollut mahdollista jo 1981 alkaen. Tämä tuskin oli ARP tavoite, kun pilareita ruvettiin rakentamaan.
Alankomaat ei
ole tuosta vain tätä tilannetta luonut. Se ei ole hollantilaisten ratkaisu,
että näinpä tämä valtio rakennetaan.
Pilareiden juuret ovat kaukana sen historiassa, Willem I Oranialaisen ja hänen edeltäjiensä maailmassa. Mereltä vallatut Alankomaat on erikoistapaus sen monien eri kansojen ja kielten ja sen erityisen syvän ihmisten suvaitsevaisuuden takia. Erasmus Rotterdamilainen ei ole tyhjästä noussut humanisti, vaan edustaa aidoimmillaan omaa kansaansa. Martti Lutherin uskonpuhdistus, lain ja evankeliumin puhdas erottaminen, ja rinnalle syntynyt kalvinistinen kirkko ovat suurissa vaikeuksissa ja ihmiset eroavat joukoittain Alankomaiden protestanttisista kirkoista. Erasmuksen humanismi on täydessä vauhdissa oman aikamme Euroopassa ja ottaa vaan lisää kierroksia.
Miten Suomen
kirkon vastuulliset suhtautuvat tähän tilanteeseen.
Humanistisesti.
Lopuksi vielä
katsetta taaksepäin ja eteenpäin.
Willem I Oranialaisen kansa on ollut ja on niin monella tavalla hyvin tärkeä Vanhan mantereen, Uuden maailman (New York oli aluksi New Amsterdam), kaukoidän, Kiinana, Makaon, Afrikan (etelä-Afrikka) ja niin monen muun asian, tieteen, taiteen, ihmisoikeuksien kanssa. Kristuksen vapauttava sana antoi alkusysäyksen heidän itsenäistymiselleen. Heidän kotimaansa on ollut niin monen pakolaisen turvapaikka ja satama, mukaan lukien Espanjan vainotut juutalaiset. (2 ms 140.000 juutalaisesta 40.000 säilyi hengissä, Anne Frank ei heidän joukossaan)
Heitin palstan
alussa retorisen kysymyksen, onko Hollanti sellainen Sodoma ja Gomorra, että
Jumala on sille kääntänyt selkänsä ja siksi kansa eroaa kirkosta suurin
joukoin.
Näitä katseltuamme varmaan on selvä, että vastaus on ehdoton ei. Sekularismi ja humanismi ovat sielllä tämän päivän lippuja, se on totta. Odotan kanssasi Kristukselta suuria Alankomaiden jaloa kansaa kohtaan, tilastot eivät ole Häntä ennenkään pelottaneet. Lähettää nyt kaksitoista aseetonta miestä, monet heistä kalamiehiä, mahtavaa Rooman imperiumia vastaan? |
Monday, October 10, 2011
Kristus ja Alankomaat (3)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment